www.nippe.fi

Tänne jalkapuolen blogiin ei kirjoituksia tule kun jalka on terve ja pelittää.

Käsi ja olkapää, onneksi vasen on niin kipeä ettei t-paitaa saa päälle ja olenkin sidottu sisälle pyjamaan. Tätä tekstiä naputtelen vain oikealla etusormella.

Olen kävellyt hissukseen mutta vain 1-2 km per päivä. Ja usein päivisin jalka korkealle tyynylle ja ukko selälleen.

Matkasta toipumiseen meni eka päivä ja siihen mahtui kaikenlaista hälinää asumiseen liittyen. Koipi on turvoksissa ja polveen sattuu nouseminen. Täytyy taas käyttää toista keppiä. Nyt on vaan levättävä ja pidettävä koipi tyynyjen varassa jotta paine helpottaa ja turvotus laskee. Täällä huomaa taas, miten hyvä laite on rollaattori. Kun liikkuu keppien varassa ei voi kuljettaa juuri mitään, mutta rollassa se onnistuu.

Otin vitsinä matkalle mukaan tuohilippiksen. Uskon sen pelaavan hyvin myös helteellä, jota täällä piisaa. Kepit jätän tänne ja kuulin juuri, että kaupungilla on organisaatio joka lainaa vammaislaitteita ja tukee sairaita. Länsimaissahan se on ollut käytäntö ja laki jo vuosikymmeniä.

Olin käväisemässä pk-seudulla ennen lähtöä etelään ja siellä oli pakko kävellä kai yhteensä yli 2km ja se rasitti jalkaa. Nyt oli taas muutama porraskiipeily, kun piti päästä lentokoneeseen ja pois, kun viimeinen matkaetappi Cai-Lux oli kone jonne ei päässyt putken kautta vaan kentällä mentiin ensin bussissa ja sitten jonossa koneeseen. Se ryntäily sisään-ulos on ihan kaameaa jo terveelle saati sitten keppiukolle. Oli vaan kiltisti odotettava että hosujat pääsi alta pois. Onneksi oli sen verran hövelejä matkassa että pääsin istumaan bussissa.

Sinne jäi ortoosi Lohjan fysioon

Aika hentoa oli nämä ensi askeleen riemut, sillä kun nousi vähäisellä tuella tuolista, huusi polvinevel kipua. Lääkärin mukaan ihan normaali tilanne. Kun jalka on ollut vähällä liikeellä, rajoitettu liikerata, joutuu nivelen jänteet tai mitä niitä on nivelsiteitä onkaan, laiskaan tilaan ja lyhenevät. Vasta normaali liikkuminen saa ne venymään ja siksi sattuu.

Mulla jalka taipuu kasaan vain noin 90 astetta ja se on liian vähän normaaliin oloon. Siksi sain ohjeet kinnittää polven jänteitä pakolla vetämällä jalkaa koukkuun ja pitäen sitä 10-20 sekuntia. Toinen harjoite on nostaa tuolilla jalkaterää koukkuun ja koipi suoraksi ja pitää siinä kirralla muutamia sekunteja ja sitten vähitellen pidempään aina 10 sek asti.

Kolmas oli tutun harjoitteen tapaan, ensin sängyllä maaten ja nyt tuolilla istuen nostaa koipi suoraksi ja jännittäen jalkaterää polven suuntaan ja vuoroin oikealle ja sarjaa vaihtaen vasemmalle ja nostaen jalkaa kuvitellun isohkon pallonpuoliskon yli ees-taas. Ja tätä monta kertaa päivässä ja kymmeniä kertoja kerrallaan. Sillä saa jytyä reisilihakseen, joka on ollut pitkään toimettomana.

Fillarilla ajaminen olisi suotavaa ja sitä yritän taas kun menen talveksi etelään. Siitä saat selkoa toisessa blogissa KAAMOSTAPAKOON. Selostan siellä myös matkaa lentokoneessa alkaen 22.10.2014. Suuntana Egyptin Luxor. Sain "luvan" reissuun ja hyvää hyrinää aikeesta ottaa kyynärsauvat kaiken varalta.

Kun olen tässä päässyt harjoittelemaan ja kokeilemaan kävelyä, on käynyt selväksi että polven jänteet ja siteet ovat kiristyneet kun jalkaa ei ole voinut liikutella. Polvi ei taivu normaalisti ja yritän pitää jalkaa taivutettuna istuessa jotta nuo sitovat osat vertyisivät.

Kelit ovat olleet sateiset ja tuuliset, joten en ole viitsinyt ulos lähteä juuri ollenkaan. Ans kattoo nyt miten tässä säät suosii.

Huomenna soitan turkkilaiselle ja tilaan kulkemisapua kentille. Pelkään pahoin että joudun itse kömpimään koneeseen ja siitä ulos Egyptin koneissa.

Ortoosin riisuminen ja pukeminen on oikein operaatio, sillä en itse saa sitä auki tai kiinni.  Alin hihna kun on nilkassa ja tiukka,  en taivu siihen asti. Aamulla tapasin käytävällä sattumoisin talossa usein pyörivän hoiturin, Karviaisen eli taikuntayhtymän kotihoivaan, joka sitten suostui auttamaan. Jotta voisin saada saman avun aamuin-illoin, pitäisi asia hoitaa virkatietä. Työnjohtaja tulisi ensin arvioimaan tilanteen. Kun arvaan, että seuraus olisi muutaman kympin maksu taksan mukaan, en viitsi mokomaan ryhtyä. Tulisi viranhaltijan tehdä päätös ja sitten byrokratia katsoisi tulotason mukaisen maksun, ja kuntayhtymä laskuttaisi. Mieluummin pyydän kotienkeli Suvilta avun, näinä viime päivinä.

Olen harvakseltaan käynyt talon pitkällä käytävällä verryttämässä koipea ja saamassa tuntumaa kyynärsauvoihin. Kämpässä on lähes pakko liikkua rollan varassa, koska aina on jotain tavaraa siirrettävä ja se käy vain rollaattorilla. Sauvoissa kun ei ole laskutilaa.

Muutossa vaurioitunut perhonen symboloi hyvin yksijalkaista

Kaippa tässä on syytä muutaman päivän jälkeen mennä jo pitemmälle eli pihalle. Pelkkä käytävä hissille sai ihan alussa hien pintaan (hellesäät) mutta nyt kai jaksaisi enemmän. Kyynärsauvat täytyy myös ottaa ohjelmaan, mutta pelkään pahoin etten jaksa niillä edes portaita kavuta kun on käsivarret aika voimattomat.

Olen tyytyväinen itseeni, että olen muistanut ja viitsinyt jumpata noita harjoitteita, sillä tuntuu voimia olevan jalassa.