Naapuriapu helpottaa kovasti

 

Onneksi luonteeni on sellainen, että tutustun ihmisiin helposti. En ole ujo ja itseluottamusta riittää, niin että uskallan puhutella tuntemattomia ja naamatuttuja. Sehän on ainoa keino tutustua, että alkaa vaan rohkeasti heittää huulta. Naapureille aluksi pihalla kevyttä säistä, ympäristöstä yms. ja kun useammin rupattelee, aiheita voi laajentaa.

Vihdin kirkonkylä Hiidenveden Kirkkojärveltä nähtynä

 

Lepakkohommissa tutustuin Harryyn ja hänen kauttaan Satuun. Hassua oli sekin, että olin tutustunut Satun systeriin jo edellisessä rivarissa naapurina ja sielläkin vain rohkeasti heittäen läppää, lasten kanssa ensin. Satunkin taisin kerran tavata siellä mutta en muistanut sitä, naama vaan tuntui tutulta heti. Harry, Tiina ja Satu asuvat viereisessä talossa ja voivat auttaa pikkuasioissa, kaupassa käymisiä jne. Sadun kanssa tehdäänkin jo vaihtokauppaa – hän lainaa mun autoa ja kävi eilen tekemässä pikku siistimisiä ja tiskasi, kiitos.

 

Voi vain kuvitella, miten vaikeaa naapuriavun saaminen saattaa olla syrjäkylillä. Siellä sentään naapurit ja kylänväki tunnetaan ja naapuriapuun on yleensä totuttu. Mutta kun porukka on vanhenevaa, ei kaikilla ole enää kykyä auttaa, kun ovat itsekin avun tarpeessa. Jos sillä kylällä minunlainen aktiiviukko loukkaa jalkansa tms. ei avun saanti ole helppoa aina. Ja kunnan kotiavun voimavarat on niukkoja, se tiedetään.

Siirilä, nykyisin kylän kulttuuritalo. Täältä tuli juuri tv-juttu ANTIIKKIA, ANTIIKKIA.

Sain sovittua maksullisen kotiavun, joka tulee torstaina ja aloittaa siivouksella. Muuton yhteydessä monen sattuman summana kämpän siivous jäi heikoksi ja jouduin muuttamaan aika sotkuisiin oloihin. Oma siivousinto ei sitten riittänyt perusteellisiin siivoamisiin, riitti kun sain hyllyt pyyhityksi ja tavarat paikalleen. Joten tämä vakuutusyhtiön maksama kotiapu on enemmän kuin tarpeeseen.