Kotona taas

 

Invatakxi toi ja istuin kyydin pyörätuolissa. Kuski raahasi kaikki kamani jotka sain mukaan terkkarin vuodeosastolta. Oli tukikahvaa, wc:n korotusrengas, rollaattori, kepit, kusipullo ja muuta tarviketta. Samaan syssyyn tuli sitten kotiutustiimin kipusisko Riitta, joka tomerana asensi vessan korotusrenkaan. Välillä pistäytyi huoltoyhtiön remonttimies ja ruuvasi sänkyyn kiinni nousutuen. Se sitten ratkaisikin sen, etten kaivannut enää seinään kahvaa. Sama ilmiö vessassa, kun siinä pytyn korotuksessa oli käsituet nousua auttamaan.

Kaiken ratkaisi sänkyyn kiinnitettävä tuki, joka ulottuu lattiaan ja laippa estää rasituksen käyvän ruuveille, jotka ilman sitä irtoaisivat. Sorsalla on teline jota voi siirrellä kätevästi. Antoivat mukaan "kuikan" jolla on tulppa, kun sairaalassa on ilman sitä ja hajut sen mukaiset. 

Iloinen yllätys olikin se, että rollaattori mahtui vessaan ja se ratkaisi kykyni astua korkean kynnyksen yli, jota en olisi vielä hallinnut keppien varassa. Huoh!!!

 

Näin voinkin sitten palauttaa terkkariin ne kahvat ja pyörätuolin. Sitä joudun varmaan vielä lainaamaan, kun näyttää siltä, että näillä invatakseilla ei ole kärryä vakkarina mukana. Minusta pitäisi olla, sillä meitä jotka tarvitsemme pyörätuolia vain harvoin, on paljon. Minun tapauksessa sille tuolille ei vaan löydy enää tilaa pikku yksiössäni.

Kipsi vaikeuttaa istumiista oikeassa asennossa pytyllä ja koroke estää muutoinkin virtsan reitin pyttyyn, joten anoa menetelmä on ottaa sorsa mukaan. Vaikka kipsiä hiukan lyhennettiin juuri siitä reunasta joka on renkaalla, ei se vielä riitä antamaan kunnon asentoa istumisessa.edes tuolilla. Huomaa korokerankaan käsituki joka oli toinen tärkeä lisä asunnon varustukseen ja sallii liikkumisen ilman tukikahvaa. Suurimmat pelot ja miettimiset ratkesi kivutta sitten tositilanteessa.