Napapiikki ja muuta pohdittavaa

 

Kun joutuu istumaan tuolissa tuntitolkulla, viikkokausia ja toisaalta nousemaan siitä kymmeniäkin kertoja päivässä, on tuolin oltava hyvä. Riittävän korkea, noin 50cm kun normituoli on 43cm, tukevat käsinojat ja muu rakenne.

tämä typerä ohjelma ei anna kääntää kuvaa. Istuimella jumppavälineitä antamaa bodia käsiin.

 

Toisaalta ryhdikkäässä tuolissa on pakko kipsin takia istua etureunalla, jolloin selkä kaipaa lisätukea. Minulla ainakin kankut puutuivat ja lisäpehmustekin oli tarpeen. Kun oli helteitä oli parasta pitää vaihdettavaa pyyhettä tuolissa ja öisin vuoteessa.

sänkyyn piti panna muoviremmi pitämään petaria paikoillaan, kun istumaan vääntäytyminen sitä aina siirtää.

 

Kipsattu koipi oli helpottavaa saada nostaa korkeammalle. Kai siihen on syynä myös se, että näin veri ei pakkaudu jalkaan. Yllättävää oli, että sitä pystyy nukkumaan koko yön samassa asennossa, kun vammattomana pyörii ympäriinsä, ainakin hellesäällä.

napapiikki selfie. Kuvassa näkyy hyvin tuen lukitus ja sarana.

 

Napapiikki on aika uusi asia. Helppo oppia itse pistämään, eikä satu.

Se ehkäisee vesisuonitukosta eli tulppaa, joka voi pahimmillaan kulkeutua keuhkoihin tai aivoihin. Eli piikki kannattaa ottaa ja opetella pistämään. Kaikilla on navan vieressä sen verran läskiä että sinne aineet häipyy kivasti. Satsi kesti sen ajan eli 6 viikkoa, jonka pidin ensimmäistä ”kipsiä”.

 

Otin kuvan ahtaasti vessastani, jonne kuitenkin mahtui rolla kääntymään. Käsinojin varustettu pytynkoroke auttoi ja kunta lainasi myös suihkutuolin. Muita varsinaisia kalustejuttuja en tarvinnutkaan, paitsi sänkyyn ruuvatun nousutuen.