koululääketiede ja kansanperinne

Kun elämää kokee joutuu pakosta jossakin vaiheessa ottamaan kantaa otsikon asiaan. Kiihkeimmät uuden tieteen kannattajat leimaavat jopa akupunktion huuhaaksi, kun siinä poiketaan koululääketieteen opeista, kun puhutaan meridiaaneista, joiden kautta ihmisen kropassa impulssit kulkee.

Mummoni oli hieroja ja pitäjänkuulu kansanparantaja, joka keitteli rohtoja ja paransi syylät siannahan palalla jonka antoi ensin kerätä tunkiosta itseensä 3 viikkoa hyviä bakteereita. Arvoitus on, mistä nämä perinteen osaajat ovat ensin tietonsa keränneet. Vuosituhansien kokemus on kertynyt ja jalostunut ja kiehtovaa siinä on, että se on säilynyt vain suullisena perinteenä.

Alunperin minun eturauhassyöpäni tuli ilmi jalkahoitajan antaman vyöhyketerapian kautta. Jossakin kohtaa jalassa hieronta sattui perkuleesti ja hoitaja totesi, että jokin ongelma esiintyy nivusten alueella. (tarina jatkuu...*)

Toinen perinnelääke on pihkavoide, jonka olen todennut tehokkaaksi jalkojen haavoihin, nirhamiin ja rakkoihin. Ikivanha perinnelääke meinasi jo unohtua, mutta on nyt päässyt arvoon ja sitä myydään yleisesti. Ensin vain luontaiskaupoissa, nyt jo apteekissakin. Siinä kohtaa kaupallisuus on ollut hyvä asia, kerrankin. Kotihoidon kipusiskot kai käyttävät sitä vanhusten jalkahaavoihin yleisesti, olen kuullut.