Laitostumisen vaara

Vain viikon lojuminen sairaalan petissä tuo esiin joitakin syitä, miksi potilas vaipuu henkiseen laiskuuteen, antaa periksi mukavuudelle jotka passaavat hoiturit sallivat ja yleensäkin passivoituu. Yksi syy on systeemissä, jossa kaksi potilasta on saman TV:n näkökentässä. Kun kiinnostukset ja suosikkiohjelmat ovat erilaiset, seuraa siitä, että toosa on päällä koko ajan.

Kotona yritin pitää tv-ryhtiä sillä, että etukäteen ruksasin ohjelmalehdestä katsottavat ja pyrin listaa noudattamaan, mutta lipsumista silti tapahtui. Täällä sairaalassa se olisi mahdotonta ja siksi tyhmennysloota suristaa aivokuolemaa koko ajan. Onneksi ja aluksi olen saanut koneet välillä tauolle, mutta tylsistyminen usein ajaa siihen, että kone aukeaa jonkun naapuripotilaan suosikkisarjan vuoksi ja jää sitten auki, tuli mitä tahansa. Pitkissä sairaalajaksoissa se lienee väistämätöntä.

Meidän huoneessa kun kake on naapurilla enkä voi siitä metelöidä.

Lukemisestakin tulee katkonaista ja ei niin paneutuvaa, kun välillä korva nappaa uutiset, sään tai urheilupätkiä. Hoituritkin käyvät koko ajan ja tarpeeseen, mutta kun naapuripetiin osuu potilas, jolle vaihdetaan jotain tai syötetään/tiputetaan jatkuvasti lääkkeitä, ei ole mitään rauhaa omille ajatuksille pitkäjänteisesti. Minulle kipsi tuottaa vaikeuksia saada hyvä asento kirjoittamiseen ja siksi on pakko pätkiä juttua ja yrittää tiivistää, mikä toki aina on hyväksi. Kunhan sitä vaan oppisi!