*) Kerroin siitä jalkaterapian tuloksesta lääkärille terkkarissa ja siitä alkoi PSA-arvon seuranta. Lopulta arvot kohosivat niin paljon, että jouduin lisätutkimuksiin. Niitä kesti lopulta monta vuotta, mutta hoitoon pääsin ajoissa, kiitos vyöhyketerapian. Lääkärien menetelmät ja vanhentunut kalusto Lohjalla johti siihen, että pääsin tarkempiin syyneihin Mariaan ja vasta siellä löytyi pieni syövänalku. Silloin 1970-luvun lopulla oli kuitenkin tietämys ja kokemus erilaista ja minulle annettiin valinta: joko leikkaus tai sädetys. Silloin väite oli, että leikatuista 20% joutuu vaippoihin (eikä sädetystä sen jälkeen voida antaa) ja sitä peläten valitsin sädeklinikan.

Nyt olen kuullut kohtalotovereiden saaneen ensin leikkaushoitoa ja sen perään vielä sädetystä, eli kehitystä siinäkin on tapahtunut, kokemusta ja tietoa saatu. Potuttaa vaan, että minä sain väärää tietoa aikanaan. Muutoinkin silloin oli vallalla vanhat tavat ja lekuri oli huonosti kommunikoiva auktoriteetti, jonka sanaa ei tohtinut epäillä.

Järkeily nyt sanoo, että tottakai terveeksi jäänyttä kudosta voi leikkauksen jälkeen sädettää! Mutta silloin sellaisesta ei voinut kinata tohtoriporukan kanssa. Kolmas mahdollisuus, sitten kun nuo ensisijaiset hoidot eivät enää tehoa ja PSA alkaa taas kohota, on hormonipillerit. Ikävä puoli niissä on, että siinä mieshormonin tuotanto estetään ja naishormonit alkavat jyllätä kehossa. Lopputulema on, että tissit alkaa kasvaa ja kikkeli kutistua. Ja naimakyky katoaa. Kyllä siinä miehistä itsetuntoa rassataan!

Minulla on itsetuntoa piisannut, mutta uskon että moni tarvitsee vertaistukea ja onneksi sitäkin on saatavilla. Netistä löytyy tukiyhdistys ja infoa sekä tukiryhmiä. Sain minäkin sieltä hetken lohtua ja neuvontaa jotta pahimman järkytyksen ohi pääsin.