Ensituntumaa Luxoriin

Matkasta toipumiseen meni eka päivä ja siihen mahtui kaikenlaista hälinää asumiseen liittyen. Koipi on turvoksissa ja polveen sattuu nouseminen. Täytyy taas käyttää toista keppiä. Nyt on vaan levättävä ja pidettävä koipi tyynyjen varassa jotta paine helpottaa ja turvotus laskee. Täällä huomaa taas, miten hyvä laite on rollaattori. Kun liikkuu keppien varassa ei voi kuljettaa juuri mitään, mutta rollassa se onnistuu.

Otin vitsinä matkalle mukaan tuohilippiksen. Uskon sen pelaavan hyvin myös helteellä, jota täällä piisaa. Kepit jätän tänne ja kuulin juuri, että kaupungilla on organisaatio joka lainaa vammaislaitteita ja tukee sairaita. Länsimaissahan se on ollut käytäntö ja laki jo vuosikymmeniä.

Olin käväisemässä pk-seudulla ennen lähtöä etelään ja siellä oli pakko kävellä kai yhteensä yli 2km ja se rasitti jalkaa. Nyt oli taas muutama porraskiipeily, kun piti päästä lentokoneeseen ja pois, kun viimeinen matkaetappi Cai-Lux oli kone jonne ei päässyt putken kautta vaan kentällä mentiin ensin bussissa ja sitten jonossa koneeseen. Se ryntäily sisään-ulos on ihan kaameaa jo terveelle saati sitten keppiukolle. Oli vaan kiltisti odotettava että hosujat pääsi alta pois. Onneksi oli sen verran hövelejä matkassa että pääsin istumaan bussissa.